Perheiden arjessa kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Lapsiperheköyhyys on Suomessa yhtä korkealla kuin 1970-luvulla. 150 000 lasta elää köyhässä perheessä. Näistä kolmasosa on yhden vanhemman perheitä. Huostaanotot ovat parissa kymmenessä vuodessa tuplaantuneet.
Tätä taustaa vasten hallituksen ainoa lapsiperheitä koskeva toimi, aikomus pilkkoa kotihoidontuki tuntuu kornilta. Valtio istuu tasa-arvon varjolla keittiönpöytien ääreen päättämään perheiden valinnoista. Kulut lankeavat kunnille, kun päivähoitopaikkojen tarve kasvaa.
Vaikka kotihoidontuen puolitus toteutuisi, ensi isänpäivä tuskin valkenisi tuhansille uusille koti-isille. Monilla työpaikoilla ilmapiiri miesten kotiinjäämiselle on vielä tunkkainen. Asennemuutosta vauhdittamaan tarvitaan myös politiikkaa.
Todellinen tasa-arvoteko olisi vanhemmuuden kustannusten tasaus. Lähes 14 000 euron vauvalasku lankeaa edelleen äidin työnantajalle, vaikka lapsi on yhteinen. Äitiysvapaat, sairaspoissaolot ja sijaisuudet tulevat kalliiksi erityisesti pk-yrittäjille. Kohtuuttoman vauvalaskun vuoksi nuorten naisten urapolku on kivinen: työsuhteita ketjutetaan pätkissä ja palkka pysyy matalana.
Uudistusta jarruttavat miesvaltaiset teollisuuden yritykset ja ammattiliitot ovat sukupuolten tasa-arvossa taantumuksen linnakkeita. Perheiden puolestapuhuja keskustaa kaivataan taas edistyksen asialle.
Julkaistu Keskustanuorten Juuri-lehdessä