Kokoomuksen koreografia on selvä: kun talous sakkaa, gallupjohtajan kimppuun käydään ulkopolitiikalla. Pitkin viikkoa kokoomusrivistö ministereistä meppeihin on syyttänyt keskustaa halusta viedä Suomi ulkopoliittisesti harmaalle vyöhykkeelle.
Pääministeri itse jatkoi rumputulta torstain kolumnissaan. Vastakkain ovat Stubbin mukaan ”uusi” ja ”vanha” ulkopolitiikka, uhkana Suomen ajautuminen YYA-ajan tunnelmiin ja irti EU:n linjasta.
Kovaa peliä – ja vaarallista. Kun ulkopolitiikka otetaan sisäpolitiikan lyömäaseeksi, unohtuu että näitä puheita, erityisesti valtiojohdosta, seurataan sekä Kaivopuiston lähetystöissä että kansainvälisessä mediassa.
Mitäpä jos Financial Times otsikoisi Suomen vaaleja käsittelevän juttunsa ’Finnish PM sees possible foreign policy shift ahead elections’? Tai miltä kuulostaisi The Guardianin otsikko ’Finland to choose between Europe and Russia – Stubb’. Puhumattakaan Russia Todayn muotoilusta ‘Finland might drop sanctions after elections’.
Kokoomus uhkaa mörköjä maalaamalla tehdä Suomesta maan, jonka vaaleja seurataan lännessä henkeä pidätellen kuin taannoisia Moldovan vaaleja ikään. Mikään maabrändityö ei korjaisi sellaista vahinkoa.
Kerrataan tosiasiat. Vaikka muuta viserretään, keskusta on tukenut Suomen pysymistä EU-linjassa läpi Ukrainan kriisin.
Puoluevaltuustossa 22.11. puoluejohtaja Juha Sipilä paalutti Venäjän toimien Krimillä ja Ukrainassa olevan yksiselitteisesti kansainvälisen oikeuden vastaisia ja jatkoi: ”Suomi on keskeisesti osa länttä. Kriisissä Suomi on toiminut osana Euroopan unionia. -- EU:n asettamat pakotteet olivat vääjäämättömiä.”
Entäpä Stubbin oikein nimeltä mainitsemat keskustaedustajat, jotka kuulemma haluavat irtautua EU:sta ja viedä Suomen karhun syliin?
Näin eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Seppo Kääriäinen 2.9. eduskunnan Ukraina-keskustelussa: "Euroopan unioni on turvallisuusyhteisö. Se on jäsenilleen sitä mutta se on myös koko maanosaa ajatellen ja maailmaakin ajatellen. Sekin pitää muistaa tässä pahassa rähäkässä."
EU-asioita käsittelevän suuren valiokunnan vpj Paula Lehtomäki taas kirjoitti 1.9. kolumnissaan: ”Pakotepolitiikalla on perusteensa, sillä on tapahtunut paljon sellaista, jota emme voi vain kädet taskussa sivusta seurata.”
Marraskuussa vetämässäni keskustelussa molemmat totesivat selvin sanoin, että Venäjän toimet Ukrainassa ovat tuomittavia ja Suomi toimii kriisissä EU-linjassa. Presidentti, ulkoministeri ja ETYJ:n johtotehtäviin noussut Ilkka Kanerva (kok.) ovat keränneet kiitosta keskustalaisilta.
Pääministeri itse on lausunnoissaan ollut laukalla. Fennovoima-päätöksen alla hän syytti vihreitä russofobiasta. Nyt suomettumiskortti heilahtaa kevyesti. Kokoomus puskee itse Suomea harmaalle vyöhykkeelle kylvämällä epävarmuutta Suomen ulkopolitiikan linjan jatkuvuudesta.
Vaikka konsensuksen tavoittelu voi tuntua ikävältä, kannattaisi yhteisymmärrystä kansainvälisen kriisin keskellä edes yrittää hakea. Vaaliaseena ulkopoliittisen leimakirveen iskut kumajavat myös maamme rajojen ulkopuolelle.
Pääministeri itse jatkoi rumputulta torstain kolumnissaan. Vastakkain ovat Stubbin mukaan ”uusi” ja ”vanha” ulkopolitiikka, uhkana Suomen ajautuminen YYA-ajan tunnelmiin ja irti EU:n linjasta.
Kovaa peliä – ja vaarallista. Kun ulkopolitiikka otetaan sisäpolitiikan lyömäaseeksi, unohtuu että näitä puheita, erityisesti valtiojohdosta, seurataan sekä Kaivopuiston lähetystöissä että kansainvälisessä mediassa.
Mitäpä jos Financial Times otsikoisi Suomen vaaleja käsittelevän juttunsa ’Finnish PM sees possible foreign policy shift ahead elections’? Tai miltä kuulostaisi The Guardianin otsikko ’Finland to choose between Europe and Russia – Stubb’. Puhumattakaan Russia Todayn muotoilusta ‘Finland might drop sanctions after elections’.
Kokoomus uhkaa mörköjä maalaamalla tehdä Suomesta maan, jonka vaaleja seurataan lännessä henkeä pidätellen kuin taannoisia Moldovan vaaleja ikään. Mikään maabrändityö ei korjaisi sellaista vahinkoa.
Kerrataan tosiasiat. Vaikka muuta viserretään, keskusta on tukenut Suomen pysymistä EU-linjassa läpi Ukrainan kriisin.
Puoluevaltuustossa 22.11. puoluejohtaja Juha Sipilä paalutti Venäjän toimien Krimillä ja Ukrainassa olevan yksiselitteisesti kansainvälisen oikeuden vastaisia ja jatkoi: ”Suomi on keskeisesti osa länttä. Kriisissä Suomi on toiminut osana Euroopan unionia. -- EU:n asettamat pakotteet olivat vääjäämättömiä.”
Entäpä Stubbin oikein nimeltä mainitsemat keskustaedustajat, jotka kuulemma haluavat irtautua EU:sta ja viedä Suomen karhun syliin?
Näin eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Seppo Kääriäinen 2.9. eduskunnan Ukraina-keskustelussa: "Euroopan unioni on turvallisuusyhteisö. Se on jäsenilleen sitä mutta se on myös koko maanosaa ajatellen ja maailmaakin ajatellen. Sekin pitää muistaa tässä pahassa rähäkässä."
EU-asioita käsittelevän suuren valiokunnan vpj Paula Lehtomäki taas kirjoitti 1.9. kolumnissaan: ”Pakotepolitiikalla on perusteensa, sillä on tapahtunut paljon sellaista, jota emme voi vain kädet taskussa sivusta seurata.”
Marraskuussa vetämässäni keskustelussa molemmat totesivat selvin sanoin, että Venäjän toimet Ukrainassa ovat tuomittavia ja Suomi toimii kriisissä EU-linjassa. Presidentti, ulkoministeri ja ETYJ:n johtotehtäviin noussut Ilkka Kanerva (kok.) ovat keränneet kiitosta keskustalaisilta.
Pääministeri itse on lausunnoissaan ollut laukalla. Fennovoima-päätöksen alla hän syytti vihreitä russofobiasta. Nyt suomettumiskortti heilahtaa kevyesti. Kokoomus puskee itse Suomea harmaalle vyöhykkeelle kylvämällä epävarmuutta Suomen ulkopolitiikan linjan jatkuvuudesta.
Vaikka konsensuksen tavoittelu voi tuntua ikävältä, kannattaisi yhteisymmärrystä kansainvälisen kriisin keskellä edes yrittää hakea. Vaaliaseena ulkopoliittisen leimakirveen iskut kumajavat myös maamme rajojen ulkopuolelle.
RSS Feed
