Suomi tarvitsee energiapolitiikan suunnanmuutoksen, energiakäänteen. Sitomalla voimavarat massiivisiin, keskitettyihin ydinvoimaratkaisuihin ja tuontienergiaan uimme vastavirtaan, vaikka luontaiset vahvuutemme ovat muualla. Maailman energianeuvoston tekemässä kyselyssä alan yritysjohtajille ja päättäjille hajautetut ratkaisut ovat kovassa kurssissa. Globaali energiantuotannon trendi on hajauttaminen.
Tuomme Suomeen vuosittain energiaa – pääasiassa kivihiiltä, öljyä ja maakaasua – 8,5 miljardin euron edestä. Energia ei ole pelkkä tuotannontekijä, vaan raaka-aineista teknologian kautta tuotantoon ja kulutukseen se muodostaa toimialan, jonka arvoketjusta mahdollisimman suuri osa kannattaisi ottaa Suomeen luomaan työtä ja toimeentuloa. Suomen energiakäänteen perustana ovat EU:n suurin biomassa henkeä kohden ja kylmän ilmaston koulima osaaminen energiatehokkuudessa.
Saksan suuri energiapolitiikan murros, energiewende toimii sekä esikuvana että varoituksena karikoista. Toisaalta ydinvoiman jättämän aukon on korvannut kivihiili ja energian hinta kuluttajille on nousussa. Meille malliksi kelpaa kuitenkin kansalaisten osallistaminen energiavallankumoukseen. Saksassa jo puolet uusiutuvan energian tuotannosta on yksityisten kansalaisten tai pienosuuskuntien hallussa, usein maaseudulla.
Suomessa käännettä edistäisi esimerkiksi korotettu kotitalousvähennys silloin, kun omakotitalon lämmitys vaihdetaan öljykattilasta pelletteihin tai katolle asennetaan aurinkopaneeli. Sikalat, navetat ja hevostallit voisivat tuottaa oman energiansa kaasuttamalla sitä itseään. Bensakäyttöisen auto käynnistyy parin tonnin rempalla myös biokaasulla. Näidenkin ratkaisujen esteenä on toistaiseksi tyhjänpäiväistä sääntelyä. Kuluttajan on myös voitava myydä ylimääräinen sähkö verkkoon.
Energiakäänteen toinen puoli on energian kulutus. Maallikkona on hätkähdyttävää kuulla, että yhden yksikön energian kulutus vaatii kolmen yksikön tuottamista lämpöhävikin ja sähkön siirron vuoksi. Kyse ei ole vain säästämisestä: energiatehokkuus on yksi maailman nopeimmin kasvavia aloja maailmassa. Outotecin toimitusjohtaja Pertti Korhonen tokaisikin keskustan työpäivässä ilmastonmuutoksen hillinnän olevat maailman suurin bisnesmahdollisuus.
Suomalaista osaamista energiatehokkaasta rakentamisesta kehuttiin vuolaasti vieraillessani muutama viikko sitten kriisin keskellä kylmään talveen valmistautuvassa Kiovassa. Suomalaiset konepajat rakentavat huipputehokkaita sähkömoottoreita. Markkina ei ole pieni, sillä Euroopan sähkönkulutuksesta kolmasosa hulahtaa juuri moottoreihin.
Älykäs sähköverkko on myös avain kulutuspiikkien ja säätövoiman tarpeen tasaamiseen. Jo lähitulevaisuudessa sähköverkko osaa ohjata kulutusta, kun lauantai-iltana kerrostalojen kiukaat napsahtavat päälle tai paperikone ajetaan ylös. Piuhassa yön yli seisovien sähköautojen akut toimivat energiavarastoina.
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC varoitti marraskuun alussa, että ihmiskunnan on luovuttava fossiilisista polttoaineista vuosisadan loppuun mennessä. Haasteen mittakaava on käsittämätön. Maailman suurimpien saastuttajien Kiinan ja USA:n neuvottelema päästövähennyssopimus valaa uskoa sen selättämiseen. Tulevaisuutta on tehtävä tämän päivän ratkaisuilla.
Suomen energiakäänne on kansallisissa käsissä eikä tapahdu puhtaan markkinavetoisesti, vaan vaatii määrätietoista politiikkaa. Se on paitsi välttämätön, myös osa koko Suomen kurssin kääntämistä alhosta nousuun. Jo nyt Kainuussa rakennettavat biokaasulaitokset ovat Talvivaara-uutisten keskellä valonpilkahdus tulevasta.
Keskustalle rooteli kurssin kääntäjänä lankeaa jo arvopohjastamme. Kautensa päättävä Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja Jirka Hakala paalutti kiitospuheessaan, että kestävän kehityksen on oltava ensimmäinen asia, joka keskustasta tulee mieleen. En voisi olla enempää samaa mieltä.
Julkaistu Suomenmaan verkkokolumnissa
Tuomme Suomeen vuosittain energiaa – pääasiassa kivihiiltä, öljyä ja maakaasua – 8,5 miljardin euron edestä. Energia ei ole pelkkä tuotannontekijä, vaan raaka-aineista teknologian kautta tuotantoon ja kulutukseen se muodostaa toimialan, jonka arvoketjusta mahdollisimman suuri osa kannattaisi ottaa Suomeen luomaan työtä ja toimeentuloa. Suomen energiakäänteen perustana ovat EU:n suurin biomassa henkeä kohden ja kylmän ilmaston koulima osaaminen energiatehokkuudessa.
Saksan suuri energiapolitiikan murros, energiewende toimii sekä esikuvana että varoituksena karikoista. Toisaalta ydinvoiman jättämän aukon on korvannut kivihiili ja energian hinta kuluttajille on nousussa. Meille malliksi kelpaa kuitenkin kansalaisten osallistaminen energiavallankumoukseen. Saksassa jo puolet uusiutuvan energian tuotannosta on yksityisten kansalaisten tai pienosuuskuntien hallussa, usein maaseudulla.
Suomessa käännettä edistäisi esimerkiksi korotettu kotitalousvähennys silloin, kun omakotitalon lämmitys vaihdetaan öljykattilasta pelletteihin tai katolle asennetaan aurinkopaneeli. Sikalat, navetat ja hevostallit voisivat tuottaa oman energiansa kaasuttamalla sitä itseään. Bensakäyttöisen auto käynnistyy parin tonnin rempalla myös biokaasulla. Näidenkin ratkaisujen esteenä on toistaiseksi tyhjänpäiväistä sääntelyä. Kuluttajan on myös voitava myydä ylimääräinen sähkö verkkoon.
Energiakäänteen toinen puoli on energian kulutus. Maallikkona on hätkähdyttävää kuulla, että yhden yksikön energian kulutus vaatii kolmen yksikön tuottamista lämpöhävikin ja sähkön siirron vuoksi. Kyse ei ole vain säästämisestä: energiatehokkuus on yksi maailman nopeimmin kasvavia aloja maailmassa. Outotecin toimitusjohtaja Pertti Korhonen tokaisikin keskustan työpäivässä ilmastonmuutoksen hillinnän olevat maailman suurin bisnesmahdollisuus.
Suomalaista osaamista energiatehokkaasta rakentamisesta kehuttiin vuolaasti vieraillessani muutama viikko sitten kriisin keskellä kylmään talveen valmistautuvassa Kiovassa. Suomalaiset konepajat rakentavat huipputehokkaita sähkömoottoreita. Markkina ei ole pieni, sillä Euroopan sähkönkulutuksesta kolmasosa hulahtaa juuri moottoreihin.
Älykäs sähköverkko on myös avain kulutuspiikkien ja säätövoiman tarpeen tasaamiseen. Jo lähitulevaisuudessa sähköverkko osaa ohjata kulutusta, kun lauantai-iltana kerrostalojen kiukaat napsahtavat päälle tai paperikone ajetaan ylös. Piuhassa yön yli seisovien sähköautojen akut toimivat energiavarastoina.
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC varoitti marraskuun alussa, että ihmiskunnan on luovuttava fossiilisista polttoaineista vuosisadan loppuun mennessä. Haasteen mittakaava on käsittämätön. Maailman suurimpien saastuttajien Kiinan ja USA:n neuvottelema päästövähennyssopimus valaa uskoa sen selättämiseen. Tulevaisuutta on tehtävä tämän päivän ratkaisuilla.
Suomen energiakäänne on kansallisissa käsissä eikä tapahdu puhtaan markkinavetoisesti, vaan vaatii määrätietoista politiikkaa. Se on paitsi välttämätön, myös osa koko Suomen kurssin kääntämistä alhosta nousuun. Jo nyt Kainuussa rakennettavat biokaasulaitokset ovat Talvivaara-uutisten keskellä valonpilkahdus tulevasta.
Keskustalle rooteli kurssin kääntäjänä lankeaa jo arvopohjastamme. Kautensa päättävä Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja Jirka Hakala paalutti kiitospuheessaan, että kestävän kehityksen on oltava ensimmäinen asia, joka keskustasta tulee mieleen. En voisi olla enempää samaa mieltä.
Julkaistu Suomenmaan verkkokolumnissa
RSS Feed
