Ultra Bran ysärihitissä laulaja kertoo kahdensanvuotiaana tienneensä maailman tuhoutuvan suurvaltojen kaksintaistelussa. Sanat kuvastavat kylmän sodan varjossa varttuneen sukupolven mielenmaisemaa.
Itse kuulun ikäluokkaan, jota on ydinsodan sijaan ahdistanut ilmastonmuutos. Ainakin kaltaistani tenavaa, joka lauantai-iltaisin istui naulittuna Avaran Luonnon edessä.
Vaikka talous ja turvallisuus sumentavat nyt näkymiä, on hiljaa hiipivä ilmastonmuutos edelleen ihmiskunnan suurin uhka.
Meillä lämpeneminen tuo kolme vuodenaikaa, syksyä kuusi kuukautta. Metsä sentään kasvaa kohisten. Päiväntasaajalla viljelysmaa köyhtyy aavikoitumisen myötä ja tulvat pahenevat. Puhtaan veden ja ruoan puute ruokkii sotaa ja siirtolaisuutta.
Tuhkanripotteluun ei pidä vajota. Talousjärjestelmä on kammettava ruostuvilta jengoilta luonnonvarojen kestävään käyttöön. Maailmalla on kysyntää ongelmanratkaisijoille. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on kasvun ja työpaikkojen lähde – tehtävä Suomelle.
Näyttöjä on. Kiinan kuparinvalmistus on kolminkertaistunut, mutta rikkipäästöt puolittuneet suomalaisten toimittaman teknologian ansiosta. Suomen suurin yritys on muuntautunut raakaöljyn jalostajasta maailman johtavaksi biodieselin valmistajaksi.
Vihreä kultamme puu taipuu paperista ja energiasta vaativiin kemianteollisuuden tarpeisiin, lujaan rakentamiseen ja muovin korvaajaksi. Ravinteet uusiokäyttöön vievä kiertotalous tekee jätteistä raaka-ainetta.
Kotimaassa tarvitaan energiapolitiikan remontti. Kivihiilen ja öljyn korvaajina voivat olla kansalaisten omat, hajautetut ratkaisut. Hevostallin lämmitys lannalla tai aurinkopaneeli omakotitalon katolla ovat yhtä tärkeitä suurten energiahankkeiden rinnalla.
Tämän päivän päätöksillä vaikutetaan siihen, mitä tulevien polvien kahdeksanvuotiaat murehtivat. Toivottavasti aihe on arkisempi kuin ydin- tai ilmastotuho. Tie löytyy, jos tahtoa on.
Julkaistu alun perin Kouvolan, Kymen ja Etelä-Saimaan Sanomien lauantaikolumnina.
Itse kuulun ikäluokkaan, jota on ydinsodan sijaan ahdistanut ilmastonmuutos. Ainakin kaltaistani tenavaa, joka lauantai-iltaisin istui naulittuna Avaran Luonnon edessä.
Vaikka talous ja turvallisuus sumentavat nyt näkymiä, on hiljaa hiipivä ilmastonmuutos edelleen ihmiskunnan suurin uhka.
Meillä lämpeneminen tuo kolme vuodenaikaa, syksyä kuusi kuukautta. Metsä sentään kasvaa kohisten. Päiväntasaajalla viljelysmaa köyhtyy aavikoitumisen myötä ja tulvat pahenevat. Puhtaan veden ja ruoan puute ruokkii sotaa ja siirtolaisuutta.
Tuhkanripotteluun ei pidä vajota. Talousjärjestelmä on kammettava ruostuvilta jengoilta luonnonvarojen kestävään käyttöön. Maailmalla on kysyntää ongelmanratkaisijoille. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on kasvun ja työpaikkojen lähde – tehtävä Suomelle.
Näyttöjä on. Kiinan kuparinvalmistus on kolminkertaistunut, mutta rikkipäästöt puolittuneet suomalaisten toimittaman teknologian ansiosta. Suomen suurin yritys on muuntautunut raakaöljyn jalostajasta maailman johtavaksi biodieselin valmistajaksi.
Vihreä kultamme puu taipuu paperista ja energiasta vaativiin kemianteollisuuden tarpeisiin, lujaan rakentamiseen ja muovin korvaajaksi. Ravinteet uusiokäyttöön vievä kiertotalous tekee jätteistä raaka-ainetta.
Kotimaassa tarvitaan energiapolitiikan remontti. Kivihiilen ja öljyn korvaajina voivat olla kansalaisten omat, hajautetut ratkaisut. Hevostallin lämmitys lannalla tai aurinkopaneeli omakotitalon katolla ovat yhtä tärkeitä suurten energiahankkeiden rinnalla.
Tämän päivän päätöksillä vaikutetaan siihen, mitä tulevien polvien kahdeksanvuotiaat murehtivat. Toivottavasti aihe on arkisempi kuin ydin- tai ilmastotuho. Tie löytyy, jos tahtoa on.
Julkaistu alun perin Kouvolan, Kymen ja Etelä-Saimaan Sanomien lauantaikolumnina.
RSS Feed
