Luottamus vallankäyttäjään ja vastaantulijaan on perisuomalainen piirre. Poliisiin ja muihin valtiovallan instituutioihin luotetaan. Yhteiskuntaluokkien välillä ei ole syvää kuilua. Entinen presidentti voi kadulla dyykata lavalta valokuvakehyksen ilman henkivartijaa. Maalla ovenpieleen jätetään luuta nojaamaan merkiksi siitä, että ollaan kylästelemässä.
ETELÄISESSÄ Euroopassa luottamus rakoilee ja kansa on kaduilla. Kansainvälinen Punainen risti pitää pääjohtaja Yves Daccordin mukaan Eurooppaa jo osin kriisialueena. Talouskriisi ja syvät rakenteelliset ongelmat horjuttavat myös pohjoisen yhteiskuntia. Vasta viime viikolla Hollannin tuore kuningas julisti hyvinvointivaltion tulleen loppuunsa. Hän kehotti kansalaisia varautumaan pahan päivän varalle omin sosiaalisin ja taloudellisin turvaverkoin. Samoja kaikuja on myös brittihallituksen Big Society -linjassa, jossa palveluita ja huolenpitoa halutaan siirtää enemmän yhteisöjen harteille.
TULEVINA vuosina mitataan luottamusta siihen, kykeneekö kansanvaltainen järjestelmä Euroopassa ja Suomessa ratkomaan päällä olevia haasteita. Keskustan piirissä viljelty vanha neuvo ”kerro totuus, mutta rohkaise” pätee. Edessä olevien tosiasioiden kanssa sinuiksi tulemisesta kumpuaa myös tulevaisuususko.
Hyvinvointivaltion taloudellisen pohjan murentumisen seurauksena hyvinvointilupauksen lunastaminen nykymallilla muodostuu mahdottomaksi. Jatkuvaan kasvuun ja korkeaan työllisyyteen sidottu järjestelmä on haavoittuvainen pitkittyvän nollakasvun ja vanhenevan väestön ajassa. Olof Palmen kuvaama ”jatkuvasti kasvavien tarpeiden tyydyttäminen” ei voi enää olla yhteiskunnan rakentamisen lähtökohta.
PERIAATEOHJELMASSA keskustanuorten ihanteeksi piirtyy sosiaalisesti ja alueellisesti ehyt, elinvoimaisten lähiyhteisöjen ja kestävien julkisten palveluiden ja tulonjaon varaan muodostuva luottamusyhteiskunta. Yhteensitovana voimana on kokemus jaetusta ja yhteisestä, suomalaisuus. Perimmäinen tavoite on mahdollistaa jokaiselle yksilölle onnellisen ja tasapainoisen elämän tavoittelu.
Nykyisen järjestelmän hidas rappio synnyttäisi leikkausten ja velkaantumisen kierteessä valtavan määrän eriarvoisuutta ja pahoinvointia ja jättäisi oman onnensa varaan ne, jotka ovat hoivasta ja tulonsiirroista kaikista riippuvaisimpia. Julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen on oltava kestävällä pohjalla.
Luottamusyhteiskunnan ydin on, että kansalainen voi luottaa julkisen vallan vastaavan siitä mitä lupaa, mutta myös luottaa niin vastaantulijaan kuin lähimmäiseen. Edessä on siis paitsi hyvinvointimallimme peruskorjaus, myös voimauttaminen vapaaseen ja vastuulliseen kansalaisuuteen.
Julkaistu Suomenmaan Kolmossivulla