Armeijan harmaissa huomaa usein jäävänsä jälkeen kulloinkin pintaan nousevasta ilmiöstä. Viimeksi minulle selvisi parin viikon viiveellä, kuka on Robin ja mikä ihmeen Frontside Ollie, ja nyt lomille tulessa Facebook-feedini täyttyi KONY 2012 – kampanjan videolla ja iskulauseilla.
Video, joka kertoo amerikkalaisen Invisible Children – järjestön ponnisteluista tuoda ugandalainen sissikenraali Joseph Kony kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen, on sykähdyttävä ja vaikuttavasti tehty. Parhaimmillaan se jakaa tietoa muuten suurelle yleisölle hämärään jääneistä, anteeksiantamattomista tapahtumista. Pahimmillaan se on jälleen yksi mukaelma ajatuksesta, että vain ulkopuoliset voivat auttaa Afrikkaa – ja toisaalta yksinkertaistaa erittäin monimutkaisen ongelman riippuvaiseksi yhdestä henkilöstä.
Joseph Kony on kuin jonkin Afrikkaan sijoittuvan jännärin karikatyyrimainen pääpahis – niin ylilyöty, ettei sellaista uskoisi todeksi. Kuten videolla kerrotaan, hän on vuosien ajan järjestelmällisesti kaapannut tuhansia lapsia armeijansa sotilaiksi ja seksiorjiksi. Hänen johtamansa LRA on tunnettu poikkeuksellisen väkivaltaisista iskuista, joissa uhreja on silvottu kuvailemattomilla tavoilla. Kony pitää itseään profeettana, jonka tehtävänä on perustaa Acholi – heimolle oma valtio, jonka alueella noudatetaan hänen vääristynyttä käsitystään Raamatun kymmenestä käskystä.
Joseph Kony joukkoineen lähti Ugandasta viisi, kuusi vuotta sitten. Sinä aikana hän on seikkaillut Keski-Afrikan tasavallassa, Sudanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Esimerkiksi joulukuussa 2008 Human Rights Watch raportoi LRA:n hyökänneen pohjois-kongolaisiin kyliin, tappaneen 600 siviiliä ja vieneen 160 lasta mennessään.
LRA on yksi palikka monimutkaisessa ja pitkään jatkuneessa konfliktissa, jota kutsutaan usein myös Afrikan maailmansodaksi. Sen teatterina on ollut Keski-Afrikka ja Suurten järvien alue, erityisesti mineraalirikas Itä-Kongo, ja eri osapuolina seitsemän maan armeijat ja kymmenet erikokoiset sissiliikkeet, jotka ovat pohjautuneet heimoidentiteettiin tai uskonnolliseen vimmaan. Videossa pääpahikseksi nostettu Joseph Kony ja hänen Herran vastarinta-armeijansa (LRA) on yksi näistä. Muita ovat esimerkiksi Laurent Nkundan tutsisoturit, Ruandasta paenneet, kansanmurhaan osallistuneet hututaistelijat, sekä kongolaiset Mai-Mai-miliisit.
Afrikan maailmansotaa voisi kutsua myös lasten sodaksi. Sekä kansalliset että kapinallisjoukot ovat jatkuvasti käyttäneet lapsisotilaita ja tehneet siviilien elämästä sietämätöntä ja pakolaisuudesta miljoonien arkea. Bensaa liekkeihin on valanut länsimaiden ja Kiinan riippuvaisuus alueen luonnonvaroista, kuten kännyköiden ja tietokoneiden mikrosiruihin tarvittavista mineraaleista, sekä alueelle jatkuvasti virtaavat pienaseet. Eri ryhmät ovat taistelleet kaivosten, teiden ja rautateiden hallussapidosta, jotta voivat niiden tuotoilla ostaa edelleen lisää aseita ja luoteja. Joku kaiken tämän takana ja kaukana kärsimyksestä on tehnyt hyvää bisnestä.
Videolla kerrotaan, että Konyn nappaaminen muuttaisi historiaa. Kyllä, hän on sotarikollinen joka pitäisi vangita ja lukita pimeimpään tyrmään loppuelämäkseen. Mutta mikään ei estä toista hänen kaltaistaan julistautumasta LRA:n uudeksi johtajaksi tai perustamasta uutta lapsisotilasryhmää. Myös keinot arveluttavat. Kampanjan kärkenä on vaikuttaa amerikkalaispäättäjiin, jotta nämä jatkaisivat Obaman syksyllä Ugandaan lähettämän 100 sotilasneuvonantajan komennusta. Heidän tehtävänään on dokumentin mukaan auttaa Ugandan armeijaa Konyn kiinnisaamisessa koulutuksen ja tekniikan avulla.
Ugandan istuva presidentti Yoweri Museveni syrjäytti v. 1986 diktaattori Milton Oboten (Obote taas syrjäytti aiemmin yhdessä Musevenin kanssa sudanilaisen Idi Aminin, joka on tuttu Forest Whitakerin esittämänä elokuvasta Last King of Scotland) luottaen paljolti lapsisotilaisiin. Museveni on toiminut itsevaltaisesti Ugandan hallitsijana siitä pitäen. Hänen hallintonsa on viimeksi saanut kansainvälistä huomiota esittämällä lainsäädäntöä, jolla homoseksuaalisuudesta rangaistaisiin kuolemalla.
Tuskin koskaan on näin laaja kansanliike noussut niin kirkasotsaisesti kampanjoimaan sen puolesta, että joukko amerikkalaisia upseereita kouluttaa itsevaltiaan hallitsijan armeijaa särmempään sodankäyntiin (saadakseen kiinni henkilön, joka on jo kokonaan toisessa maassa!). Toimintamallissa ei sinänsä ole mitään uutta - vastaavaa tapahtui koko kylmän sodan ajan. Kommunismi ja kapitalismi ottivat mittaa toisistaan aseistamalla ja koulimalla milloin mitäkin hirmuhallintoa pitkin Afrikkaa. Se on myös yksi säie koko konfliktin vuosikymmenten taakse ulottuvassa syyvyyhdissä.
Uskon, että dokumentin tekijä uskoo aidosti asiaansa. Samoin ne tuhannet, jotka ovat jo jollain tavalla mukana kampanjassa. Se auttaa varmasti ainakin jotenkin dokkarin Jacobia ja monia hänen kaltaisiaan. Silti kehotan harkitsemaan tarkkaan, onko juuri KONY 2012 paras väylä tukea LRA:n mellastuksen jäljiltä toipuvia yhteisöjä ja entisiä lapsisotilaita.
Invicible Children - järjestö ilmoittaa sivuillaan käyttävänsä reilun kolmasosan lähes 9 miljoonan dollarin budjetistaan Pohjois-Ugandassa tehtävään työhön. Vastaavasti esimerkiksi suomalainen Kirkon Ulkomaanapu käyttää lahjoituksista 85 % suoraan kohdemaassa. KONY 2012 – kampanjan varoista neljäsosa kuluu itse kampanjaan. Lisäksi 850 000 dollaria palaa oheismateriaaliin, kuten julisteisiin ja rannekkeisiin, ja 1,4 miljoonaa palkkoihin, matkoihin ja muihin juokseviin kuluihin. Kulujakauma painottuu enemmän ison shown tekemiseen kuin tuloksiin.
Kulurakennetta selittää kampanjan kärki, eli vaikuttaminen yhdysvaltalaisiin päättäjiin; senaatin ja kongressin avainhenkilöihin. Lobbaus Washingtonissa on kallista, ja vaatii tuekseen maanlaajuista mediahuomiota. Videon lopussa kehotetaan tukemaan työtä pienellä kuukausittaisella lahjoituksella. Pohdi, kuinka paljon kymmenellä eurolla saa Ugandassa, esimerkiksi tiiliä koulun muuraamiseen tai siemeniä evakkoperheen aloittamille tiluksille. Vertaa mitä samalla summalla saisi Yhdysvalloissa – kahvit tapaamiseen senaattorin kanssa, nipun kampanjajulisteita tai kourallisen rannenauhoja?
Jos siis video kosketti, ja haluat toimia, toimi jonkin alueella ruohonjuurityötä yhdessä paikallisten kanssa tekevän järjestön kautta. Tutustu esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun Pohjois-Ugandassa tekemään työhön. Paras tapa nostaa sodan runtelemia yhteisöjä jaloilleen on antaa heille työkalut tehdä se itse – aivan kuten ugandalainen toimittaja Rosebell Kagumire kertoo vastauksessaan kampanjaan.
Video, joka kertoo amerikkalaisen Invisible Children – järjestön ponnisteluista tuoda ugandalainen sissikenraali Joseph Kony kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen, on sykähdyttävä ja vaikuttavasti tehty. Parhaimmillaan se jakaa tietoa muuten suurelle yleisölle hämärään jääneistä, anteeksiantamattomista tapahtumista. Pahimmillaan se on jälleen yksi mukaelma ajatuksesta, että vain ulkopuoliset voivat auttaa Afrikkaa – ja toisaalta yksinkertaistaa erittäin monimutkaisen ongelman riippuvaiseksi yhdestä henkilöstä.
Joseph Kony on kuin jonkin Afrikkaan sijoittuvan jännärin karikatyyrimainen pääpahis – niin ylilyöty, ettei sellaista uskoisi todeksi. Kuten videolla kerrotaan, hän on vuosien ajan järjestelmällisesti kaapannut tuhansia lapsia armeijansa sotilaiksi ja seksiorjiksi. Hänen johtamansa LRA on tunnettu poikkeuksellisen väkivaltaisista iskuista, joissa uhreja on silvottu kuvailemattomilla tavoilla. Kony pitää itseään profeettana, jonka tehtävänä on perustaa Acholi – heimolle oma valtio, jonka alueella noudatetaan hänen vääristynyttä käsitystään Raamatun kymmenestä käskystä.
Joseph Kony joukkoineen lähti Ugandasta viisi, kuusi vuotta sitten. Sinä aikana hän on seikkaillut Keski-Afrikan tasavallassa, Sudanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Esimerkiksi joulukuussa 2008 Human Rights Watch raportoi LRA:n hyökänneen pohjois-kongolaisiin kyliin, tappaneen 600 siviiliä ja vieneen 160 lasta mennessään.
LRA on yksi palikka monimutkaisessa ja pitkään jatkuneessa konfliktissa, jota kutsutaan usein myös Afrikan maailmansodaksi. Sen teatterina on ollut Keski-Afrikka ja Suurten järvien alue, erityisesti mineraalirikas Itä-Kongo, ja eri osapuolina seitsemän maan armeijat ja kymmenet erikokoiset sissiliikkeet, jotka ovat pohjautuneet heimoidentiteettiin tai uskonnolliseen vimmaan. Videossa pääpahikseksi nostettu Joseph Kony ja hänen Herran vastarinta-armeijansa (LRA) on yksi näistä. Muita ovat esimerkiksi Laurent Nkundan tutsisoturit, Ruandasta paenneet, kansanmurhaan osallistuneet hututaistelijat, sekä kongolaiset Mai-Mai-miliisit.
Afrikan maailmansotaa voisi kutsua myös lasten sodaksi. Sekä kansalliset että kapinallisjoukot ovat jatkuvasti käyttäneet lapsisotilaita ja tehneet siviilien elämästä sietämätöntä ja pakolaisuudesta miljoonien arkea. Bensaa liekkeihin on valanut länsimaiden ja Kiinan riippuvaisuus alueen luonnonvaroista, kuten kännyköiden ja tietokoneiden mikrosiruihin tarvittavista mineraaleista, sekä alueelle jatkuvasti virtaavat pienaseet. Eri ryhmät ovat taistelleet kaivosten, teiden ja rautateiden hallussapidosta, jotta voivat niiden tuotoilla ostaa edelleen lisää aseita ja luoteja. Joku kaiken tämän takana ja kaukana kärsimyksestä on tehnyt hyvää bisnestä.
Videolla kerrotaan, että Konyn nappaaminen muuttaisi historiaa. Kyllä, hän on sotarikollinen joka pitäisi vangita ja lukita pimeimpään tyrmään loppuelämäkseen. Mutta mikään ei estä toista hänen kaltaistaan julistautumasta LRA:n uudeksi johtajaksi tai perustamasta uutta lapsisotilasryhmää. Myös keinot arveluttavat. Kampanjan kärkenä on vaikuttaa amerikkalaispäättäjiin, jotta nämä jatkaisivat Obaman syksyllä Ugandaan lähettämän 100 sotilasneuvonantajan komennusta. Heidän tehtävänään on dokumentin mukaan auttaa Ugandan armeijaa Konyn kiinnisaamisessa koulutuksen ja tekniikan avulla.
Ugandan istuva presidentti Yoweri Museveni syrjäytti v. 1986 diktaattori Milton Oboten (Obote taas syrjäytti aiemmin yhdessä Musevenin kanssa sudanilaisen Idi Aminin, joka on tuttu Forest Whitakerin esittämänä elokuvasta Last King of Scotland) luottaen paljolti lapsisotilaisiin. Museveni on toiminut itsevaltaisesti Ugandan hallitsijana siitä pitäen. Hänen hallintonsa on viimeksi saanut kansainvälistä huomiota esittämällä lainsäädäntöä, jolla homoseksuaalisuudesta rangaistaisiin kuolemalla.
Tuskin koskaan on näin laaja kansanliike noussut niin kirkasotsaisesti kampanjoimaan sen puolesta, että joukko amerikkalaisia upseereita kouluttaa itsevaltiaan hallitsijan armeijaa särmempään sodankäyntiin (saadakseen kiinni henkilön, joka on jo kokonaan toisessa maassa!). Toimintamallissa ei sinänsä ole mitään uutta - vastaavaa tapahtui koko kylmän sodan ajan. Kommunismi ja kapitalismi ottivat mittaa toisistaan aseistamalla ja koulimalla milloin mitäkin hirmuhallintoa pitkin Afrikkaa. Se on myös yksi säie koko konfliktin vuosikymmenten taakse ulottuvassa syyvyyhdissä.
Uskon, että dokumentin tekijä uskoo aidosti asiaansa. Samoin ne tuhannet, jotka ovat jo jollain tavalla mukana kampanjassa. Se auttaa varmasti ainakin jotenkin dokkarin Jacobia ja monia hänen kaltaisiaan. Silti kehotan harkitsemaan tarkkaan, onko juuri KONY 2012 paras väylä tukea LRA:n mellastuksen jäljiltä toipuvia yhteisöjä ja entisiä lapsisotilaita.
Invicible Children - järjestö ilmoittaa sivuillaan käyttävänsä reilun kolmasosan lähes 9 miljoonan dollarin budjetistaan Pohjois-Ugandassa tehtävään työhön. Vastaavasti esimerkiksi suomalainen Kirkon Ulkomaanapu käyttää lahjoituksista 85 % suoraan kohdemaassa. KONY 2012 – kampanjan varoista neljäsosa kuluu itse kampanjaan. Lisäksi 850 000 dollaria palaa oheismateriaaliin, kuten julisteisiin ja rannekkeisiin, ja 1,4 miljoonaa palkkoihin, matkoihin ja muihin juokseviin kuluihin. Kulujakauma painottuu enemmän ison shown tekemiseen kuin tuloksiin.
Kulurakennetta selittää kampanjan kärki, eli vaikuttaminen yhdysvaltalaisiin päättäjiin; senaatin ja kongressin avainhenkilöihin. Lobbaus Washingtonissa on kallista, ja vaatii tuekseen maanlaajuista mediahuomiota. Videon lopussa kehotetaan tukemaan työtä pienellä kuukausittaisella lahjoituksella. Pohdi, kuinka paljon kymmenellä eurolla saa Ugandassa, esimerkiksi tiiliä koulun muuraamiseen tai siemeniä evakkoperheen aloittamille tiluksille. Vertaa mitä samalla summalla saisi Yhdysvalloissa – kahvit tapaamiseen senaattorin kanssa, nipun kampanjajulisteita tai kourallisen rannenauhoja?
Jos siis video kosketti, ja haluat toimia, toimi jonkin alueella ruohonjuurityötä yhdessä paikallisten kanssa tekevän järjestön kautta. Tutustu esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun Pohjois-Ugandassa tekemään työhön. Paras tapa nostaa sodan runtelemia yhteisöjä jaloilleen on antaa heille työkalut tehdä se itse – aivan kuten ugandalainen toimittaja Rosebell Kagumire kertoo vastauksessaan kampanjaan.
RSS Feed
