Suomen ja erityisesti ulkoministeri Erkki Tuomiojan toiminta EU:n uusista pakotteista päätettäessä on synnyttänyt melkoisen määrän parranpärinää sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Kotopuolessa epäiltiin, että jarruttamisen syynä oli huoli vastapakotteista ja Finnairista. Tekikö Suomi itsestään maailman ja Venäjän silmissä Euroopan heikon lenkin? Maailmalla twitterissä päivystävät toimittajat käynnistivät jo maanantai-iltana salapoliisityön pakotepäätöstä jarruttaneen 'problem countryn' löytämiseksi.
Uskon kuitenkin Tuomiojan perusteluun siitä, että hänen arvionsa ei perustunut euroihin vaan sotaan ja rauhaan – siihen, mitkä ovat parhaita keinoja edistää kohta 10 kuukautta kestäneen Ukrainan kriisin ratkaisemista. Kiristyvän kansainvälisen ilmapiirin aikanakolhu maineelle on pientä tämän rinnalla. EU:n päätös asettaa lisää pakotteita Venäjälle muutama päivä tulitauon alkamisen jälkeen on ajoitukseltaan mahdollisimman huono ja lähettää väärän signaalin.
Suomen Pankin ja Valtiovarainministeriön arvion mukaan tähän asti asetettujen pakotteiden vaikutus Suomen talouteen jää noin 0,1 prosenttiin BKT:sta. Tähän perustui pääministeri Stubbin arvio ’vain vähäisistä vaikutuksista’. Pakotteet eivät kuitenkaan kohdistu tasaisesti koko kansantalouteen, vaan iskevät voimalla tiettyihin aloihin, kuten elintarviketeollisuuteen jonka viennistä pakotteet kaapaisevat neljäsosan. Tällöin helisee koko arvoketju tuottajasta logistiikkaan.
Meidän, joille pakotteet tarkoittavat arjessa lähinnä halpaa kyrillisiin kirjaimiin käärittyä juustoa kauppakorissa, olisi hyvä muistaa että toiset maksavat solidaarisuudesta tilipussistaan. Eurooppalaisten arvojen etulinjassa eivät ole sotilaat vaan juvalainen maidontuottaja, vantaalainen meijerityöntekijä ja somerolainen kuljetusyrittäjä. Eräs maitotilallinen tuskaili kaverilleni, että ’kyllähän me ollaan mukana pistämässä Putinille kampoihin, mutta korpeaa tuo haitan vähättely.’
Pakotteiden ja vastapakotteiden vaikutusta Suomeen ei siis pidä väheksyä, vähiten niiden jotka eivät laskua itse maksa. Taakkaa on jaettava. Isossa kuvassa on kuitenkin selvää, että Suomen on oltava mukana EU:n pakotelinjassa. Itsenäisen valtion alue on anastettu ja sen vakautta horjutettu itänaapurimme toimesta. Emme voi hyväksyä kansainvälisen järjestyksen ylikävelyä vahvemman oikeudella. Lännen keinovalikoimassa pakotteet ovat niitä harvoja pehmeän voimankäytön välineitä.
Suomen yksipuolinen irtautuminen pakotelinjasta tekisi Suomesta Venäjän hajota-ja-hallitse -politiikan pelinappulan. Se olisi minusta suoraan sanottuna epäisänmaallista. Sen sijaan meidän on vaikutettava tarmokkaasti EU:n linjaan, pakotteiden sisältöön ja niiden ajoitukseen. Pakotteet kuuluvat normaaliin jäsenmaiden väliseen päätöksentekoon eikä siinä pidä pelätä ajaa omia kantoja – ja tästä oli kyse maanantain show’ssa. Maa, joka toimii aloitteellisesti ja hakee kansalaistensa tuen linjalleen on EU:n vahva lenkki.
Vielä reilu kuukausi sitten Ukrainan hallitus oli Itä-Ukrainan taisteluissa voitolla ja separatistit ahdingossa. Ilmassa oli sellaisiakin arvioita, että kriisi voisi asevoimin ratketa Kiovan eduksi. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak viittasi tuolloin blogissaan Foreign Affairs -lehden artikkeliin ’Give War a Chance’. Sen ydinviesti on, että sotien on parempi jatkua niin kauan, että toinen osapuoli on selkeästi voitolla. Aselevot vain jarruttavat väistämätöntä ja neuvottelukin käy sujuvammin, kun vastapuoli on kanveesissa.
Viime viikkojen aikana on nähty, että sotilaallisesti kriisissä voi voittaa vain Venäjä. Länsi ei ole valmis sotatoimiin Ukrainan hallituksen tukemiseksi, kuten presidentti Obama on selväsanaisesti ilmoittanut. Venäjän entistä voimakkaampi tuki kapinallisille on puskenut Ukrainan armeijan puolustuskannalle. Hatarakin tulitauko ja sen turvaamat askeleet Poroshenkon rauhansuunnitelman ja Minskin sopimuksen toteuttamiseksi ovat ainut tie kohti kestävää ratkaisua. Tätä prosessia pitäisi EU:n kaikin keinoin tukea.
Tässä kuvaan astuvat jälleen pakotteet. Uudet sanktiot valmisteltiin komission toimesta ennen, kuin tulitauko Ukrainassa yllättäen astui voimaan. Parhaimmillaan EU olisi voinut ehdollistaa pakotteet tulitauon pitämiseen. Niiden sisältö olisi etukäteen selvillä, kaliiberi tarpeeksi iso ja laukeamispiste selkeästi määritelty. Tämänkaltainen ’Damokleen miekka’ tukisi neuvottelutien etenemistä – juuri muita keinoja EU:lla ei siihen ole.
Tällainen käsitys tuntui vielä viikonloppuna olevan Suomen hallituksen piirissä. Ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) arvioi lauantaina STT:lle, että lisäpakotteilta voidaan vielä välttyä, mikäli tulitauko Itä-Ukrainassa pitää. Saman näkemyksen toisti ulkoministeri Tuomioja maanantaiaamuna Ylen aamu-tv:ssä: ”Niin kauan kuin Venäjä ja Ukraina, ja nimenomaan Ukrainan presidentti, ovat tulitaukosuunnitelman takana, ei ole syytä ottaa käyttöön laajennettuja pakotteita.”
Ukrainan presidentti on vahvistanut tulitauon pitäneen tiedonannossaan. Taukoa valvova ETY-järjestö on arvioinut sen pitäneen kohtuullisen hyvin, vaikkakin satunnaisista ammuskeluista on raportoitu. Ei siis ihme, että ETYJ:n yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva (kok.) hämmästeli tuoreeltaan EU:n aikeita kiristää pakotteita. Hänen oletuksensa oli hyvin samanlainen kuin Tuomiojan.
”Tässä ollaan selvässä pakotteiden kierteessä. Itse toivoisin, että päästäisiin sellaisesta politiikasta ulos ja saataisiin kierre katkaistua. Päästäisiin tulitauon vahvistamiseen ja tekemään sen jälkeisiä toimia, eli rajavalvonta ja rauhanneuvottelut saataisiin kunnolla raiteille. Nyt ollaan vähän uuden arvion tilanteessa EU:n tämän päiväisten toimien jälkeen,” Kanerva arvioi.
Keskiviikkona presidentti Poroshenko kertoi, että Ukrainan tiedustelupalvelun mukaan 70 % venäläisistä joukoista on vetäytynyt rajan taakse. Hänen arvionsa rauhan mahdollisuudesta on toiveikas.
Suomi ja Erkki Tuomioja toimivat oikein jarruttaessaan yhdessä monen muun EU-maan kanssa pakotteiden voimaantuloa. Kyse ei ollut vain Suomen taloudellisten etujen härkäpäisestä valvonnasta, vaan kriisin ratkaisemisen kannalta parhaan etenemistien hakemisesta. Uhka uusista pakotteista tukee neuvotteluja paremmin kuin oikeansuuntaisesta kehityksestä huolimatta läsähtävät sanktiot. Kertoo paljon kansainvälisen ilmapiirin tulehtumisesta, jos tällainen maltillinen linja aiheuttaa Suomen maineelle lommon. Jos jotain nyt kaivataan, niin ratkaisukeskeisyyttä rankaisun sijaan.
Uskon kuitenkin Tuomiojan perusteluun siitä, että hänen arvionsa ei perustunut euroihin vaan sotaan ja rauhaan – siihen, mitkä ovat parhaita keinoja edistää kohta 10 kuukautta kestäneen Ukrainan kriisin ratkaisemista. Kiristyvän kansainvälisen ilmapiirin aikanakolhu maineelle on pientä tämän rinnalla. EU:n päätös asettaa lisää pakotteita Venäjälle muutama päivä tulitauon alkamisen jälkeen on ajoitukseltaan mahdollisimman huono ja lähettää väärän signaalin.
Suomen Pankin ja Valtiovarainministeriön arvion mukaan tähän asti asetettujen pakotteiden vaikutus Suomen talouteen jää noin 0,1 prosenttiin BKT:sta. Tähän perustui pääministeri Stubbin arvio ’vain vähäisistä vaikutuksista’. Pakotteet eivät kuitenkaan kohdistu tasaisesti koko kansantalouteen, vaan iskevät voimalla tiettyihin aloihin, kuten elintarviketeollisuuteen jonka viennistä pakotteet kaapaisevat neljäsosan. Tällöin helisee koko arvoketju tuottajasta logistiikkaan.
Meidän, joille pakotteet tarkoittavat arjessa lähinnä halpaa kyrillisiin kirjaimiin käärittyä juustoa kauppakorissa, olisi hyvä muistaa että toiset maksavat solidaarisuudesta tilipussistaan. Eurooppalaisten arvojen etulinjassa eivät ole sotilaat vaan juvalainen maidontuottaja, vantaalainen meijerityöntekijä ja somerolainen kuljetusyrittäjä. Eräs maitotilallinen tuskaili kaverilleni, että ’kyllähän me ollaan mukana pistämässä Putinille kampoihin, mutta korpeaa tuo haitan vähättely.’
Pakotteiden ja vastapakotteiden vaikutusta Suomeen ei siis pidä väheksyä, vähiten niiden jotka eivät laskua itse maksa. Taakkaa on jaettava. Isossa kuvassa on kuitenkin selvää, että Suomen on oltava mukana EU:n pakotelinjassa. Itsenäisen valtion alue on anastettu ja sen vakautta horjutettu itänaapurimme toimesta. Emme voi hyväksyä kansainvälisen järjestyksen ylikävelyä vahvemman oikeudella. Lännen keinovalikoimassa pakotteet ovat niitä harvoja pehmeän voimankäytön välineitä.
Suomen yksipuolinen irtautuminen pakotelinjasta tekisi Suomesta Venäjän hajota-ja-hallitse -politiikan pelinappulan. Se olisi minusta suoraan sanottuna epäisänmaallista. Sen sijaan meidän on vaikutettava tarmokkaasti EU:n linjaan, pakotteiden sisältöön ja niiden ajoitukseen. Pakotteet kuuluvat normaaliin jäsenmaiden väliseen päätöksentekoon eikä siinä pidä pelätä ajaa omia kantoja – ja tästä oli kyse maanantain show’ssa. Maa, joka toimii aloitteellisesti ja hakee kansalaistensa tuen linjalleen on EU:n vahva lenkki.
Vielä reilu kuukausi sitten Ukrainan hallitus oli Itä-Ukrainan taisteluissa voitolla ja separatistit ahdingossa. Ilmassa oli sellaisiakin arvioita, että kriisi voisi asevoimin ratketa Kiovan eduksi. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak viittasi tuolloin blogissaan Foreign Affairs -lehden artikkeliin ’Give War a Chance’. Sen ydinviesti on, että sotien on parempi jatkua niin kauan, että toinen osapuoli on selkeästi voitolla. Aselevot vain jarruttavat väistämätöntä ja neuvottelukin käy sujuvammin, kun vastapuoli on kanveesissa.
Viime viikkojen aikana on nähty, että sotilaallisesti kriisissä voi voittaa vain Venäjä. Länsi ei ole valmis sotatoimiin Ukrainan hallituksen tukemiseksi, kuten presidentti Obama on selväsanaisesti ilmoittanut. Venäjän entistä voimakkaampi tuki kapinallisille on puskenut Ukrainan armeijan puolustuskannalle. Hatarakin tulitauko ja sen turvaamat askeleet Poroshenkon rauhansuunnitelman ja Minskin sopimuksen toteuttamiseksi ovat ainut tie kohti kestävää ratkaisua. Tätä prosessia pitäisi EU:n kaikin keinoin tukea.
Tässä kuvaan astuvat jälleen pakotteet. Uudet sanktiot valmisteltiin komission toimesta ennen, kuin tulitauko Ukrainassa yllättäen astui voimaan. Parhaimmillaan EU olisi voinut ehdollistaa pakotteet tulitauon pitämiseen. Niiden sisältö olisi etukäteen selvillä, kaliiberi tarpeeksi iso ja laukeamispiste selkeästi määritelty. Tämänkaltainen ’Damokleen miekka’ tukisi neuvottelutien etenemistä – juuri muita keinoja EU:lla ei siihen ole.
Tällainen käsitys tuntui vielä viikonloppuna olevan Suomen hallituksen piirissä. Ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) arvioi lauantaina STT:lle, että lisäpakotteilta voidaan vielä välttyä, mikäli tulitauko Itä-Ukrainassa pitää. Saman näkemyksen toisti ulkoministeri Tuomioja maanantaiaamuna Ylen aamu-tv:ssä: ”Niin kauan kuin Venäjä ja Ukraina, ja nimenomaan Ukrainan presidentti, ovat tulitaukosuunnitelman takana, ei ole syytä ottaa käyttöön laajennettuja pakotteita.”
Ukrainan presidentti on vahvistanut tulitauon pitäneen tiedonannossaan. Taukoa valvova ETY-järjestö on arvioinut sen pitäneen kohtuullisen hyvin, vaikkakin satunnaisista ammuskeluista on raportoitu. Ei siis ihme, että ETYJ:n yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva (kok.) hämmästeli tuoreeltaan EU:n aikeita kiristää pakotteita. Hänen oletuksensa oli hyvin samanlainen kuin Tuomiojan.
”Tässä ollaan selvässä pakotteiden kierteessä. Itse toivoisin, että päästäisiin sellaisesta politiikasta ulos ja saataisiin kierre katkaistua. Päästäisiin tulitauon vahvistamiseen ja tekemään sen jälkeisiä toimia, eli rajavalvonta ja rauhanneuvottelut saataisiin kunnolla raiteille. Nyt ollaan vähän uuden arvion tilanteessa EU:n tämän päiväisten toimien jälkeen,” Kanerva arvioi.
Keskiviikkona presidentti Poroshenko kertoi, että Ukrainan tiedustelupalvelun mukaan 70 % venäläisistä joukoista on vetäytynyt rajan taakse. Hänen arvionsa rauhan mahdollisuudesta on toiveikas.
Suomi ja Erkki Tuomioja toimivat oikein jarruttaessaan yhdessä monen muun EU-maan kanssa pakotteiden voimaantuloa. Kyse ei ollut vain Suomen taloudellisten etujen härkäpäisestä valvonnasta, vaan kriisin ratkaisemisen kannalta parhaan etenemistien hakemisesta. Uhka uusista pakotteista tukee neuvotteluja paremmin kuin oikeansuuntaisesta kehityksestä huolimatta läsähtävät sanktiot. Kertoo paljon kansainvälisen ilmapiirin tulehtumisesta, jos tällainen maltillinen linja aiheuttaa Suomen maineelle lommon. Jos jotain nyt kaivataan, niin ratkaisukeskeisyyttä rankaisun sijaan.
RSS Feed
