Pääministeri vaihtuu, kun Jyrki Katainen jättää kokoomusjohdon kesällä. Saranavaihe antaa paikan pohtia, miten Suomea johdetaan 2010-luvulla.
Viimeisen pääministerivuotensa aikana Katainen toi politiikkaan pirullisen ongelman käsitteen. Pirullista ongelmaa on vaikea tunnistaa, ymmärtää ja hyväksyä. Ratkaisu ei ole yksiselitteisen oikea tai väärä, eikä ongelmaa voi kerralla pyyhkäistä pöydältä. Pääministerin mukaan erityisesti kunta- ja soteuudistus täytti pirullisen ongelman tuntomerkit.
’Pirullinen ongelma' on tunnettu johtamistutkimuksen käsite, joka lanseerattiin Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Pirullisen ongelman vastakohta on kesy ongelma, johon on löydettävissä selkeä ja monistettava ratkaisu.
Kataisen ja hänen hallituksensa suurimmaksi epäonnistumiseksi jää, että se yritti ratkaista pirullisia ongelmia yksinkertaisten ongelmien keinoin, ylhäältä sanellen.
Kuntauudistuksen käsikirjoituksena oli laatia kartta tulevasta kuntajaosta ja ohjata kunnat valmiiseen muottiin hakemalla sopivat mittarit ja ruuvit. Kaivattu sote-uudistus alistettiin palvelemaan kuntauudistuksen tavoitteita. Vastaukset olivat valmiina, haettiin vain oikeat kysymykset. Suuren kuntauudistuksen seuraus oli suuri hämmennys ja kuntakentän uudistumisen halvaantuminen vuosiksi.
Teemaa tutkineen professori Pirkko Vartiaisen mukaan pirullisia ongelmia ei ratkaista hierarkkisesti. Hänen mukaansa ’pirullisista ongelmista selviävät parhaiten johtajat, jotka kykenevät rakentamaan ja ylittämään siltoja.’
Vanhenevan väestön ja sakkaavan talouden kaltaisten pirullisten ongelmien kourissa kärvistelevä Suomi kaipaa johtajiltaan poliittisen kulttuurin tuulettamista. Maaliskuun lopun sote-sopu kolmen vuoden jahnaamisen jälkeen osoitti, että puoluejohtajilta löytyy kykyä myös uudenlaiseen ongelmanratkaisuun.
Tämän soisi olevan arvossaan sekä kykypuolueen jäsentenvälisissä että tulevissa eduskuntavaaleissa, kun maan johtamiselle haetaan valtakirjaa.
Julkaistu Kymen, Kouvolan ja Etelä-Saimaan Sanomissa
Viimeisen pääministerivuotensa aikana Katainen toi politiikkaan pirullisen ongelman käsitteen. Pirullista ongelmaa on vaikea tunnistaa, ymmärtää ja hyväksyä. Ratkaisu ei ole yksiselitteisen oikea tai väärä, eikä ongelmaa voi kerralla pyyhkäistä pöydältä. Pääministerin mukaan erityisesti kunta- ja soteuudistus täytti pirullisen ongelman tuntomerkit.
’Pirullinen ongelma' on tunnettu johtamistutkimuksen käsite, joka lanseerattiin Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Pirullisen ongelman vastakohta on kesy ongelma, johon on löydettävissä selkeä ja monistettava ratkaisu.
Kataisen ja hänen hallituksensa suurimmaksi epäonnistumiseksi jää, että se yritti ratkaista pirullisia ongelmia yksinkertaisten ongelmien keinoin, ylhäältä sanellen.
Kuntauudistuksen käsikirjoituksena oli laatia kartta tulevasta kuntajaosta ja ohjata kunnat valmiiseen muottiin hakemalla sopivat mittarit ja ruuvit. Kaivattu sote-uudistus alistettiin palvelemaan kuntauudistuksen tavoitteita. Vastaukset olivat valmiina, haettiin vain oikeat kysymykset. Suuren kuntauudistuksen seuraus oli suuri hämmennys ja kuntakentän uudistumisen halvaantuminen vuosiksi.
Teemaa tutkineen professori Pirkko Vartiaisen mukaan pirullisia ongelmia ei ratkaista hierarkkisesti. Hänen mukaansa ’pirullisista ongelmista selviävät parhaiten johtajat, jotka kykenevät rakentamaan ja ylittämään siltoja.’
Vanhenevan väestön ja sakkaavan talouden kaltaisten pirullisten ongelmien kourissa kärvistelevä Suomi kaipaa johtajiltaan poliittisen kulttuurin tuulettamista. Maaliskuun lopun sote-sopu kolmen vuoden jahnaamisen jälkeen osoitti, että puoluejohtajilta löytyy kykyä myös uudenlaiseen ongelmanratkaisuun.
Tämän soisi olevan arvossaan sekä kykypuolueen jäsentenvälisissä että tulevissa eduskuntavaaleissa, kun maan johtamiselle haetaan valtakirjaa.
Julkaistu Kymen, Kouvolan ja Etelä-Saimaan Sanomissa
RSS Feed
