Päättyneen vuoden teemaksi kohoaa mielenilmaisu ja kansalaistottelemattomuus meillä ja maailmalla.
Vuonna 2013 teknikko Edward Snowden paljasti tunnontuskissaan jenkkien massiivisen vakoilukoneiston. Päivi Räsänen totesi kesällä, että moraali menee joskus lain edelle. Moskovan MM-kisoissa kohistiin sateenkaarikynsistä. Otsikoissa pyörivät kansannousujen areenat Taksim, Tahrir ja Maidan. Sini Saarela joukkoineen kipusi venäläiselle öljylautalle ja julkisuuteen. Kiakkovieraat mellakoivat itsenäisyyspäivänä Tampereella. Vastarintamies, vapautettu ja vapauttaja Nelson Mandela poistui tältä taajuudelta.
Useimpia tekoja yhdistää laittomuuden rajan hipominen tai sen ylittäminen. Henkilöiden kohdalla on kyselty, onko tekijä sankari vai konna. Mielenilmaisujen hyväksyttävyyttä vaikuttamisen keinoina aprikoitiin. Päivi Räsäsen tapauksessa punnittiin korvat sauhuten, voiko poliisiministeri ja lainsäätäjä asettaa jotain lakikirjan yläpuolelle.
Kohua herättänyt kohta Kansanlähetyspäivien puheessa kuului näin: "Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta, tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.”
Laki on normien ja sääntöjen kimppu, perusta yhteiskunnan rakentamiselle, mutta ei sellaisenaan pyhä ja muuttumaton saati oikean ja hyvän mittari. ’Lievästä pahoinpitelystä langetetaan 5-10 päiväsakkoa’ ei ole sama asia kuin ’tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän’.
Saarelan joulunpyhinä kiitellen sellireissulta kotiin toivottanut vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö tuomitsi vielä kesällä Räsäsen ajatusmaailman. Oikeutus Saarelan – kuin myös Snowdenin ja Mandelan - toiminnalle oli kuitenkin täsmälleen Päivi Räsäsen pukema: joskus henkilökohtainen moraali voi mennä voimassa olevan lain edelle. Laittomuuden rimaa hipovia tekoja ei voi hyväksyä vaikuttamisen muotona vain silloin, kuin tavoite sattuu olemaan itselle mieleinen.
Lain rajoilla trapetsitaiteilevan vaikuttamisen sietämisessä on luonnollisesti myös vaaransa. Laillista ja demokraattista yhteiskuntajärjestystä on Suomen historiassa uhattu niin oikealta kuin vasemmaltakin. Lapualaiset ja kommunistit haukkuivat kilpaa ’läpimätää’ parlamentarismia ja halajivat oikeutta omiin käsiin. Neuvottelu ja kompromissit kun ovat myrkkyä äkkijyrkille ja oikean totuuden haltijoille.
Edustuksellinen demokratia vaaleineen ei kuitenkaan yksin riitä kansanvallan toteutumiseen. Parlamentarismin taakse piiloutumisen ruma malliesimerkki on Turkin autoritäärinen pääministeri Tayyip Erdogan, joka katsoo voivansa hallita miten tahtoo vaalivoittojen turvin.
Omalla nimellä ja naamalla, toisia ihmisiä tai omaisuutta vahingoittamatta ja uhkaamatta tehdyillä perustelluilla mielenilmauksilla, jopa kansalaistottelemattomuudella on paikkansa toimivassa demokratiassa.
Rajanveto hyväksyttävän mielenilmaisun ja rikollisen toiminnan välillä on kuitenkin selvä. Avoimessa yhteiskunnassa kenenkään asia ei voi olla niin painava, että se oikeuttaisi väkivaltaan. Kiakkovieraiden rähinöinti itsenäisyyspäivänä jätti sapen maun suomalaisten suuhun, eikä viesti eriarvoisuuden kasvusta kantanut. Takavuosien turkistarhaiskuissa kajottiin naamioituina niin omaisuuteen kuin luontookin.
Keskustanuorissa jaettiin toimijoille 80- ja 90-lukujen taitteessa Kansalaistottelemattoman käsikirjaa. Vinkeistä oli hyötyä, kun silloiset kepunuoret muun muassa pommittivat tomaateilla sinipunahallituksen rakennemuutosseminaarin busseja – putkareissulle päätyen. Taisi muutama vanhempikin kepulainen ammentaa kirjasen ideoita ’Ei EU:lle’-kampanjan luovissa mielenilmauksissa.
Olen itsekin seissyt eduskuntatalon portailla megafoni kädessä. Satun kuitenkin kuulumaan niihin, jotka jaksavat uskoa toisinaan jähmeään ja hitaaseen edustukselliseen demokratiaan, jossa neuvotellen ja tarvittaessa äänestää pätkäyttäen ratkotaan ristiriitoja.
Viime kädessä aika punnitsee keinojen oikeutuksen. Nelson Mandelan polku kulki kansalaistottelemattomuudesta aseelliseen vastarintaan, vankeuteen ja lopulta vaaleilla valituksi valtiomieheksi – lailla parempaa yhteiskuntaa rakentamaan.
Vuonna 2013 teknikko Edward Snowden paljasti tunnontuskissaan jenkkien massiivisen vakoilukoneiston. Päivi Räsänen totesi kesällä, että moraali menee joskus lain edelle. Moskovan MM-kisoissa kohistiin sateenkaarikynsistä. Otsikoissa pyörivät kansannousujen areenat Taksim, Tahrir ja Maidan. Sini Saarela joukkoineen kipusi venäläiselle öljylautalle ja julkisuuteen. Kiakkovieraat mellakoivat itsenäisyyspäivänä Tampereella. Vastarintamies, vapautettu ja vapauttaja Nelson Mandela poistui tältä taajuudelta.
Useimpia tekoja yhdistää laittomuuden rajan hipominen tai sen ylittäminen. Henkilöiden kohdalla on kyselty, onko tekijä sankari vai konna. Mielenilmaisujen hyväksyttävyyttä vaikuttamisen keinoina aprikoitiin. Päivi Räsäsen tapauksessa punnittiin korvat sauhuten, voiko poliisiministeri ja lainsäätäjä asettaa jotain lakikirjan yläpuolelle.
Kohua herättänyt kohta Kansanlähetyspäivien puheessa kuului näin: "Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta, tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.”
Laki on normien ja sääntöjen kimppu, perusta yhteiskunnan rakentamiselle, mutta ei sellaisenaan pyhä ja muuttumaton saati oikean ja hyvän mittari. ’Lievästä pahoinpitelystä langetetaan 5-10 päiväsakkoa’ ei ole sama asia kuin ’tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän’.
Saarelan joulunpyhinä kiitellen sellireissulta kotiin toivottanut vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö tuomitsi vielä kesällä Räsäsen ajatusmaailman. Oikeutus Saarelan – kuin myös Snowdenin ja Mandelan - toiminnalle oli kuitenkin täsmälleen Päivi Räsäsen pukema: joskus henkilökohtainen moraali voi mennä voimassa olevan lain edelle. Laittomuuden rimaa hipovia tekoja ei voi hyväksyä vaikuttamisen muotona vain silloin, kuin tavoite sattuu olemaan itselle mieleinen.
Lain rajoilla trapetsitaiteilevan vaikuttamisen sietämisessä on luonnollisesti myös vaaransa. Laillista ja demokraattista yhteiskuntajärjestystä on Suomen historiassa uhattu niin oikealta kuin vasemmaltakin. Lapualaiset ja kommunistit haukkuivat kilpaa ’läpimätää’ parlamentarismia ja halajivat oikeutta omiin käsiin. Neuvottelu ja kompromissit kun ovat myrkkyä äkkijyrkille ja oikean totuuden haltijoille.
Edustuksellinen demokratia vaaleineen ei kuitenkaan yksin riitä kansanvallan toteutumiseen. Parlamentarismin taakse piiloutumisen ruma malliesimerkki on Turkin autoritäärinen pääministeri Tayyip Erdogan, joka katsoo voivansa hallita miten tahtoo vaalivoittojen turvin.
Omalla nimellä ja naamalla, toisia ihmisiä tai omaisuutta vahingoittamatta ja uhkaamatta tehdyillä perustelluilla mielenilmauksilla, jopa kansalaistottelemattomuudella on paikkansa toimivassa demokratiassa.
Rajanveto hyväksyttävän mielenilmaisun ja rikollisen toiminnan välillä on kuitenkin selvä. Avoimessa yhteiskunnassa kenenkään asia ei voi olla niin painava, että se oikeuttaisi väkivaltaan. Kiakkovieraiden rähinöinti itsenäisyyspäivänä jätti sapen maun suomalaisten suuhun, eikä viesti eriarvoisuuden kasvusta kantanut. Takavuosien turkistarhaiskuissa kajottiin naamioituina niin omaisuuteen kuin luontookin.
Keskustanuorissa jaettiin toimijoille 80- ja 90-lukujen taitteessa Kansalaistottelemattoman käsikirjaa. Vinkeistä oli hyötyä, kun silloiset kepunuoret muun muassa pommittivat tomaateilla sinipunahallituksen rakennemuutosseminaarin busseja – putkareissulle päätyen. Taisi muutama vanhempikin kepulainen ammentaa kirjasen ideoita ’Ei EU:lle’-kampanjan luovissa mielenilmauksissa.
Olen itsekin seissyt eduskuntatalon portailla megafoni kädessä. Satun kuitenkin kuulumaan niihin, jotka jaksavat uskoa toisinaan jähmeään ja hitaaseen edustukselliseen demokratiaan, jossa neuvotellen ja tarvittaessa äänestää pätkäyttäen ratkotaan ristiriitoja.
Viime kädessä aika punnitsee keinojen oikeutuksen. Nelson Mandelan polku kulki kansalaistottelemattomuudesta aseelliseen vastarintaan, vankeuteen ja lopulta vaaleilla valituksi valtiomieheksi – lailla parempaa yhteiskuntaa rakentamaan.
RSS Feed
