Tuoreiden nimitysuutisten viesti on ristiriitainen. Kansliapäälliköksi Trump poimi kokeneen politrukin, mutta pääneuvonantaja tulee oikeistopopulistisesta vaihtoehtomediasta.
TULEVAN neljän vuoden ennustaminen on arvailua, mutta Trump-ilmiön syihin voi pureutua jo nyt. Se voi kertoa jotain myös eurooppalaisten yhteiskuntien pohjavirtauksista.
Trumpin voiton selittäjäksi on esitetty ainakin kahta päätarinaa. Ensimmäinen on punaniskakapina: valkoisen miehen taisteluhuuto kulttuuriliberalismia vastaan. Toinen on globalisaation häviäjät: suljettujen tehtaiden varjossa toivonsa menettäneiden hätähuuto. Molemmat lienevät osa totuutta ja toisiinsa kietoutuvia ilmiöitä.
He kertovat rapistuvista yhteisöistä, joiden asukkaat kokevat arvojensa ja elämäntapansa olevan piiritettyjä. Televisiossa älyköt ja komediasarjat kertovat ilta illan perään, miten tyhmiä he ovat.
Keskiluokkainen unelma varmasta työpaikasta, omakotitalosta ja autosta lipuu yhä kauemmas. Aiemmin työväen asialla olleet demokraatit puhuvat vain sukupuolineutraaleista vessoista.
OIKEASTAAN syitä Trumpin nousulle on paljon helpompi ymmärtää kuin sitä, miksi juuri Trumpin kaltainen henkilö ratsasti niillä presidentiksi.
New Yorkissa kullalla ja marmorilla somistetussa pilvenpiirtäjässä asuva miljoonaperijä ei ole mikään kansanmies. Silti monille ihmisille Trump edusti samanlaista muutosta ja toivoa kuin Barack Obama toisille vuonna 2008.
SUOMEN ja Euroopan kannalta ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin työskennellä sen johdon kanssa jonka amerikkalaiset valitsevat.
Voi olla, ettei Trumpin kausi poikkea rajusti aiemmista republikaanihallinnoista. Presidentti ei ole kaikkivoipa. Amerikkalainen poliittinen järjestelmä on rakennettu estämään vallan keskittyminen.
Jokin on kuitenkin varmasti toisin.
PRESIDENTIKSI nousi henkilö, joka haukkui sumeilematta vastustajansa, leikitteli demokraattisen järjestelmän peruspilareilla ja leimasi kokonaisia ihmisryhmiä.
Kampanjan aikana karanneita pullonhenkiä ei saa enää kiinni. Ei ole ihme, että monien olo Yhdysvalloissa on nyt turvaton. Kuin koulukiusaaja voittaisi elämässä sittenkin.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Suomenmaan blogissa.