Hesari uutisoi tänään, että puolet suomalaisista kannattaa Kreikalta vaadittavia vakuuksia, ja vain viidennes vastustaa niitä. Hyvin on studiovalojen paahteessa annettu vaalilupaus uponnut ihmisiin.
Kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistö vertasi osuvasti, että vakuuskeskustelu on puhetta aidanseipäästä kun huomion pitäisi olla aidassa. Vakuuksien vaatiminen kumpuaa yhä tiukemmasta kritiikistä tukipolitiikkaa kohtaan. Taustalla lienee myös monien hallituspuolueiden edustajien horjuva usko operaation onnistumiseen.
Hallitus, joka aikoo viedä Suomen mukaan Kreikan uuteen tukipakettiin, ei keskity perustelemaan miksi näin tehdään, vaan jurraa muotoseikoissa. Nyt ei haeta ratkaisua jolla padotaan velkakriisi Kreikkaan, vaan varmistetaan, että Suomi saa omansa takaisin kun pato murtuu, seurauksista viis. Inttäessä unohtuu, että näin käydessä vakuus luxemburgilaisella pankkitilillä on laiha lohtu Euroopanlaajuisen laman rinnalla.
Jos uskomme, että Kreikan tukipaketti on ainoa keino ehkäistä uusi talouskriisi, siinä olisi oltava täysillä mukana ja keskityttävä yhteisen uhkapelin onnistumiseen. Sen sijaan vakuusseikkailu vaarantaa koko yrityksen - ratkaisusta on tullut osa ongelmaa.
Jos siis uskomme, että eurokriisin patoaminen tukipaketeilla on tullut tiensä päähän, Suomen pitäisi reilusti jättäytyä ulos Kreikka-paketista, etsiä parempia ratkaisuja ja edistää niitä. Me olemme samassa veneessä muiden euromaiden kanssa, joten jos hyviä ideoita on, niitä ei kannata jättää vakan alle. On siis aika valita ruton ja koleran välillä: joko osallistumme tukipakettiin kunnolla tai jäämme pois ja etsimme parempia keinoja.
Eurokriisistä ei ole helppoa tietä ulos. Kreikan pelastaminen uudella tukipaketilla käy kalliiksi eikä välttämättä onnistu. Maa on valtavan velkakuorman alla, ja korkomenot vievät lähes kolmanneksen valtion tuloista. Kreikan kansantalous ei kasva, vaan supistuu. Maa on jo niin syvällä, ettei mielestäni uusi velka enää tilannetta pelasta, vaan pitäisi edetä velkasaneeraukseen.
Velkasaneeraus taas aiheuttaa kovia tappioita eurooppalaisille pankeille ja todennäköisesti tarkoittaa, että vähintään pankkien kotimaat joutuvat pääomittamaan niitä. Se tarkoittaa myös, että ainakin osa viime vuonna annetuista lainoista jää sille tielleen. Joku häviää varmasti, ja moni menettää kasvonsa. Parikin hallitusta voi kaatua. Joka tapauksessa laineet lyövät Suomenkin yli, sillä eurotalous ei tästä kastumatta selviä.
On kuitenkin olemassa yksi helppo ratkaisu – tai siis ainakin jos olet Timo Soini. Antaa Kreikan kaatua ja laman pyyhkäistä, nojaat vain tuolissasi taaksepäin ja tokaiset sormi pystyssä: ”Tätähän minä olen tolkuttanut viimeiset puolitoista vuotta.”
Ainoa, jolla ei ole menetettävää talouden sukeltaessa lienee juuri Soini. Vaalien alla hän lohkaisi usein: ”lamoja tulee ja lamoja menee.” Viime viikolla Ajankohtaisessa Kakkosessa hän tiesi, että eihän se vuoden 2009 taantumakaan tavalliseen tallaajaan paljoa kolahtanut. Ei niin, koska valtio otti kovimman iskun ottamalla rajusti velkaa – ja sitä nyt syliin tulevilla leikkauksilla maksetaan. Uuden laman iskiessä elvytysvaraa ei enää ole, ja se tarkoittaa koventuvaa leikkausten kierrettä.
Kaikki tämä sataa kuitenkin Soinin laariin, sillä perussuomalaisten kaltainen liike elää tyytymättömyydestä ja vaikeista ajoista. Kun tehtaita lakkautetaan, ihmisiä jää vaille työpaikkaa tai lomautetaan, palveluja keskitetään ja tulonsiirrot kuihtuvat, gallup-käyrät kääntyvät kasvuun. Muut siis keskittykööt rypistämään ratkaisuja eurokriisiin - Timo Soini voi rauhassa pyöritellä peukaloitaan ja odottaa jytkyn toistoa kunnallisvaaleissa.
Kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistö vertasi osuvasti, että vakuuskeskustelu on puhetta aidanseipäästä kun huomion pitäisi olla aidassa. Vakuuksien vaatiminen kumpuaa yhä tiukemmasta kritiikistä tukipolitiikkaa kohtaan. Taustalla lienee myös monien hallituspuolueiden edustajien horjuva usko operaation onnistumiseen.
Hallitus, joka aikoo viedä Suomen mukaan Kreikan uuteen tukipakettiin, ei keskity perustelemaan miksi näin tehdään, vaan jurraa muotoseikoissa. Nyt ei haeta ratkaisua jolla padotaan velkakriisi Kreikkaan, vaan varmistetaan, että Suomi saa omansa takaisin kun pato murtuu, seurauksista viis. Inttäessä unohtuu, että näin käydessä vakuus luxemburgilaisella pankkitilillä on laiha lohtu Euroopanlaajuisen laman rinnalla.
Jos uskomme, että Kreikan tukipaketti on ainoa keino ehkäistä uusi talouskriisi, siinä olisi oltava täysillä mukana ja keskityttävä yhteisen uhkapelin onnistumiseen. Sen sijaan vakuusseikkailu vaarantaa koko yrityksen - ratkaisusta on tullut osa ongelmaa.
- Vakuudet vahingoittavat Kreikkaa. Se joutuu varaamaan osan muilta saamastaan tuesta antaakseen Suomelle sen haluaman pantin. Epävarmuus tukipaketin toteutumisesta jäytää markkinoita ja nostaa Kreikan lainojen korkoja. Kahden vuoden maksuajan lainojen korot lähentelevät jo 50 prosenttia.
- Vakuudet vahingoittavat muita euromaita. Esimerkiksi Hollannissa on vähemmistöhallitus, jonka oppositio on uhannut kaataa mikäli maa jää ilman vakuuksia. Saksassa paine tukipaketteja kohtaan on myös kova. Jokaisessa euromaassa hallitus on kovan paikan edessä perustellessaan, miksi suomalaiset saisivat vakuudet tuelleen, mutta muut eivät.
- Vakuudet vahingoittavat koko kriisin hoitoa. Virkamieskunta Suomessa, Kreikassa ja EU:n komissiossa käyttää tolkuttomasti työaikaa pähkäillessään, miten Suomelle järjestettäisiin vakuudet, kun heidän pitäisi keskittyä kokonaiskuvaan.
- Vakuudet vahingoittavat Suomea. Menetämme kallista luottamuspääomaa, jota rakentavalla EU-politiikalla on vuosien varrella kerrytetty. Sen vipuvoiman voisi käyttää paremminkin. Samalla ajaudumme sivuraiteelle: kun Euroopassa puhutaan eurohallituksesta, eurobondeista ja tiiviimmästä talouspolitiikasta, Suomessa tuijotetaan sitä, saadaanko pantiksi siivu rautatietä, aurinkorantaa vai konkurssikypsää pankkia.
Jos siis uskomme, että eurokriisin patoaminen tukipaketeilla on tullut tiensä päähän, Suomen pitäisi reilusti jättäytyä ulos Kreikka-paketista, etsiä parempia ratkaisuja ja edistää niitä. Me olemme samassa veneessä muiden euromaiden kanssa, joten jos hyviä ideoita on, niitä ei kannata jättää vakan alle. On siis aika valita ruton ja koleran välillä: joko osallistumme tukipakettiin kunnolla tai jäämme pois ja etsimme parempia keinoja.
Eurokriisistä ei ole helppoa tietä ulos. Kreikan pelastaminen uudella tukipaketilla käy kalliiksi eikä välttämättä onnistu. Maa on valtavan velkakuorman alla, ja korkomenot vievät lähes kolmanneksen valtion tuloista. Kreikan kansantalous ei kasva, vaan supistuu. Maa on jo niin syvällä, ettei mielestäni uusi velka enää tilannetta pelasta, vaan pitäisi edetä velkasaneeraukseen.
Velkasaneeraus taas aiheuttaa kovia tappioita eurooppalaisille pankeille ja todennäköisesti tarkoittaa, että vähintään pankkien kotimaat joutuvat pääomittamaan niitä. Se tarkoittaa myös, että ainakin osa viime vuonna annetuista lainoista jää sille tielleen. Joku häviää varmasti, ja moni menettää kasvonsa. Parikin hallitusta voi kaatua. Joka tapauksessa laineet lyövät Suomenkin yli, sillä eurotalous ei tästä kastumatta selviä.
On kuitenkin olemassa yksi helppo ratkaisu – tai siis ainakin jos olet Timo Soini. Antaa Kreikan kaatua ja laman pyyhkäistä, nojaat vain tuolissasi taaksepäin ja tokaiset sormi pystyssä: ”Tätähän minä olen tolkuttanut viimeiset puolitoista vuotta.”
Ainoa, jolla ei ole menetettävää talouden sukeltaessa lienee juuri Soini. Vaalien alla hän lohkaisi usein: ”lamoja tulee ja lamoja menee.” Viime viikolla Ajankohtaisessa Kakkosessa hän tiesi, että eihän se vuoden 2009 taantumakaan tavalliseen tallaajaan paljoa kolahtanut. Ei niin, koska valtio otti kovimman iskun ottamalla rajusti velkaa – ja sitä nyt syliin tulevilla leikkauksilla maksetaan. Uuden laman iskiessä elvytysvaraa ei enää ole, ja se tarkoittaa koventuvaa leikkausten kierrettä.
Kaikki tämä sataa kuitenkin Soinin laariin, sillä perussuomalaisten kaltainen liike elää tyytymättömyydestä ja vaikeista ajoista. Kun tehtaita lakkautetaan, ihmisiä jää vaille työpaikkaa tai lomautetaan, palveluja keskitetään ja tulonsiirrot kuihtuvat, gallup-käyrät kääntyvät kasvuun. Muut siis keskittykööt rypistämään ratkaisuja eurokriisiin - Timo Soini voi rauhassa pyöritellä peukaloitaan ja odottaa jytkyn toistoa kunnallisvaaleissa.
RSS Feed
