On totta, että Keskustan sisällä on vanhastaan EU-kriittisiä ja myönteisesti eurooppalaiseen yhteistyöhön asennoituvia. Peruslinja kuitenkin on, että Suomi on Euroopan Unionin jäsenmaa ja euromaa, ja että eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan esimerkiksi sujuvien yhteismarkkinoiden edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Suomalaisen EU-politiikan äärilaidat eivät ole keskustan sisällä.
Liberaalidemokraattien ALDE-ryhmässä taas kirjoa riittää, mutta yhtä lailla myös samanhenkisiä. Pohjoismaiden, Baltian, Iso-Britannian, Irlannin, Hollannin ja Saksan ALDE-puolueet löysivät toisensa vaaliohjelmaa sorvatessa ja Olli Rehnin kärkiehdokkuuden takaa. Kaikkea kepu ei allekirjoita, mutta vaikuttaa tomerasti ryhmän sisällä ja sen kautta.
Keskustan kellittyä tikun nokassa jo hyvän tovin voi kysyä, kuinka samasta muotista kilpakumppanien ehdokkaat ja euroryhmät on tehty.
Viime viikon Ukraina-keskustelussa demarit soimasivat Kokoomusta Nato-intoilusta ja Nato-mopon keulimisesta. Samaan aikaan SDP:n istuva ja jatkokautta hakeva meppi Liisa Jaakonsaari on pitkäaikainen NATO-jäsenyyden puolestapuhuja ja Suomi-Atlantti-seuran puheenjohtaja. NATO:n kannalla on myös entinen puoluejohtaja ja pääministeri Paavo Lipponen. Jaakonsaari ja Lipponen eivät todellakaan ole mitään SDP:n marginaalia vaan puolueen järeitä vaikuttajia.
SDP:n europarlamenttiryhmä PES:n vaaliohjelmassa taas eurokriisin ratkaisuksi nähdään vahvempi yhteisvastuu ja solidaarisuus. Sosialistien ehdokas komission puheenjohtajaksi, saksalainen Martin Schulz kannattaa avoimesti eurobondeja eli yhteisiä joukkovelkakirjoja euroalueelle. Kuinka hyvin tämä istuu itsensä Euroopan ’Täti Tiukaksi’ nimenneen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen linjaan vakuusvaatimuksineen? Esimerkiksi kesäkuussa 2012 Urpilainen katsoi, että yhteinen velka vain vetäisi euromaita tiukemmin suohon.
Kokoomuksessa samalla listalla kosmopoliittisen Alexander Stubbin kanssa on ex-kansanedustaja Kai Pöntinen. Lapualainen Pöntinen uhosi viime eurovaaleissa Helsingin Sanomien etusivun mainoksessa laittavansa ’sosiaalipummi-maahanmuuttajille stopin’. Puoluesihteeri Tujunen kielsi tuolloin Pöntistä jatkamasta kampanjaa samalla tyylillä. Nyt mies on jälleen listalla, kenties tilkitsemässä vuotoa perussuomalaisiin säihkyvien ykkösehdokkaiden takana.
Myös Kokoomuksen europuolue EPP:n ehdokas komission puheenjohtajaksi, Luxemburgin ketjussa polttava ex-pääministeri Jean-Claude Juncker kannattaa eurobondeja ja velkojen yhteisvastuuta. Keskustaoikeistolaisessa EPP:ssä Kokoomus on kimpassa paitsi Angela Merkelin CDU:n, myös Silvio Berlusconin ja Unkarin kansalaisoikeuksia polkevan pääministeri Viktor Orbanin puolueiden kanssa. Turkin pääministeri Erdoganin AKP oli loppusyksyyn asti EPP:n tarkkailijajäsen.
EPP:n vaaliohjelmassa taas maataloudesta tai aluekehityksestä, jotka muodostavat puolet koko EU:n budjetista, ei sanota sanaakaan. Siinäpä mäystettävää kokoomusmeppi Petri Sarvamaalle, joka taannoin haukkui keskustalaisten tiedotuksen europarlamentin maatalousvaikuttamisesta ’pohjois-korealaiseksi’. Kokoomuksen meppiryhmässä ilmastoskeptikko Eija-Riitta Korholan rinnalla Sirpa Pietikäinen on umpivihreä demari. Melkoista kaksilla rattailla ajamista.
Vivahde-eronsa siis kullakin. Revittely keskustan linjaeroilla on saanut jo lärväämisen makua, enkä haluaisi itse niin tympeään touhuun tämän enempää lähteä. Kokoomus ei ota linjojaan EPP:n konttorilta eikä SDP kilauta sosialistien byroolle, miten eurokriisi ratkaistaan. Sama pätee Keskustan ja ALDE:n osalta. Kansalliset puolueet ehdokkaineen ponnistavat omista aatteellisista lähtökohdistaan ja hakevat eurooppalaisessa päätöksenteossa kumppaneita kirjavasta joukosta vierasmaalaisia puolueita.
Entä sitten ehdokkaiden näkemyskirjo? Minusta on kammottava ajatus, että puolueissa alettaisiin vängällä vaientamaan eri mielipiteitä asiakysymyksistä. On kokonaan toinen asia repimällä repiä railoja omien kesken. Mutta linjakeskustelun käyminen ja eri näkemysten salliminen puolueiden sisällä on tärkeää koko suomalaiselle demokratialle. Suurten puolueiden linjanvedot vaikuttavat koko maan suuntaan. Siksi minusta on tervettä, että kaikissa puolueissa esitetään erilaisia näkemyksiä myös EU- ja turvallisuuspolitiikassa.
Suomessa äänestäjä voi omalla valinnallaan vaikuttaa, mitkä näkemykset puolueissa saavat painoarvoa. Meillä ei ole monista maista poiketen listavaaleja, joissa puolue asettaa ehdokkaat valmiiksi paremmuusjärjestykseen. Eurovaaleissa samalla viivalla ovat EU:n komission varapuheenjohtaja ja kainuulainen portsari.